Maa­rit Kaut­to

AH­LAI­NEN

Lin­nut ovat ai­na kiin­nos­ta­neet Mika Vi­her­ran­taa, mut­ta lo­pul­li­ses­ti hän hu­rah­ti nii­den maa­il­maan val­mis­tut­tu­aan 2015 vai­mon­sa Nan­na Vi­her­ran­nan kans­sa mui­den kou­lu­tuk­sien­sa li­säk­si luon­to- ja erä­op­paak­si.

– Vai­mol­la­ni Nan­nal­la on myös val­men­nu­sa­lan yri­tys, Sa­ta­kou­lu­tus, jon­ka puit­teis­sa on ve­det­ty eri­lai­sia luon­to­pai­not­tei­sia ryh­miä. Yri­tys on mu­ka­na Green Care -toi­min­nas­sa, Mika Vi­her­ran­ta ker­too.

Mika ja Nan­na bon­gai­le­vat lin­tu­ja myös yh­des­sä kier­rel­len eri­lai­sia lin­tu­paik­ko­ja. Leik­ki­mie­lis­tä ki­saa­kin on sii­tä, kum­pi ha­vait­see enem­män la­je­ja.

– Toki au­tam­me ja tsemp­paam­me toi­si­am­me. Jos minä olen näh­nyt ai­em­min jon­kin lin­nun, jota Nan­nan lis­tal­la ei vie­lä ole, niin me­nem­me yh­des­sä kat­so­maan, jos hän­kin sen ha­vait­si­si.

Lin­tu­jen tark­kai­lun ja va­lo­ku­vaa­mi­sen ohel­la Mi­kaa kiin­nos­taa luon­to ko­ko­nai­suu­te­na. Hä­nen mie­les­tään ih­mi­nen on ai­doim­mil­laan luon­nos­sa.

Luon­nol­la on rau­hoit­ta­va ja stres­siä las­ke­va vai­ku­tus, ihan tut­ki­tus­ti.

– Lin­tu­jen bon­gaa­mi­ses­sa taas on mie­len­kiin­tois­ta se, et­tä koko ajan op­pii jo­tain uut­ta. Kos­kaan ei tie­dä, mitä ret­ken ai­ka­na kii­ka­rin lins­siin osuu. Jos­kus voi eteen sat­tua jo­kin har­vi­nai­sem­pi­kin laji.

– En kui­ten­kaan ole sel­lai­nen, et­tä läh­ti­sin aja­maan sa­to­ja ki­lo­met­re­jä jon­kin har­vi­nai­suu­den pe­räs­sä. Toki me­nen kat­so­maan, jos mie­len­kiin­toi­nen lin­tu on ha­vait­tu koh­tuul­li­sen mat­kan pääs­sä.

– On­nek­si asum­me lin­tu­rik­kaal­la alu­eel­la. Ko­ke­mä­en­jo­ki­suis­tos­sa on Li­min­gan­lah­den jäl­keen ha­vait­tu toi­sek­si eni­ten eri lin­tu­la­je­ja Suo­mes­sa, jo­ten ei tääl­tä tar­vit­se min­ne­kään pit­käl­le läh­teä. Muut bon­ga­rit sen si­jaan tu­le­vat Po­riin. Erä­o­pas­kou­lu­tuk­sen lin­tu­kurs­sit­kin ve­de­tään SPR:n lo­ma­kes­kuk­ses­ta Ant­too­ras­ta kä­sin lä­hi­a­lu­eel­le suun­tau­tu­en.

Kalasääski syöksymässä saaliin kimppuun.

Mika Viherranta

Ny­ky­ään Mika jou­tuu te­ke­mään bon­gaus­reis­su­ja lä­hin­nä au­tol­la, ve­neel­lä tai mön­ki­jäl­lä, sil­lä lei­kat­tu ja te­ko­ni­ve­len saa­nut pol­vi ei kes­tä enää pit­kiä pa­tik­ka­ret­kiä ei­kä sei­so­mis­ta.

– Asum­me pal­jon myös mö­kil­läm­me saa­res­sa Saan­teen ja Fis­köön vä­lis­sä. Siel­lä lin­tu­la­je­ja on run­saas­ti. Ko­vas­ti odo­tan jäi­den su­la­mis­ta, jot­ta pää­see liik­ku­maan ve­neel­lä ja tark­kai­le­maan luon­non ta­pah­tu­mia. Pi­dän mö­kil­lä te­ras­si­pin­na­lis­taa, jo­hon ker­tyy yleen­sä 80–90 eri lin­tu­la­jia vuo­des­sa. Ve­neil­les­sä ha­vait­see myös me­rel­lä pal­jon lin­tu­ja. Hy­viä bon­gaus­paik­ko­ja ovat li­säk­si Ko­ke­mä­en­jo­ki­suis­to, Meri-Po­rin lin­tu­tor­nit ja ran­nat, Nak­ki­lan Leis­ti­län­jär­vi, Me­ri­kar­via ja Lu­via.

– Näin ke­väi­sin voi näh­dä pal­jon han­hia ja jout­se­nia myös tääl­lä Ah­lai­sis­sa pel­lol­la, esi­mer­kik­si Me­ri­kar­vi­an­tien al­ku­pääs­sä. Ah­lais­ten­jo­en suis­to­kin on ri­kas­ta lin­tu­a­lu­et­ta, sa­moin Saan­teen­nie­men luon­to­reit­ti.

– Lem­pi­la­je­ja­ni ovat kau­lus­hai­ka­ra ja pöl­löt. Har­vi­nai­sin nä­ke­mä­ni lin­tu tai­taa ol­la pree­ri­a­kah­laa­ja, joka on ha­vait­tu Suo­mes­sa vain ker­ran. Se oli ek­sy­nyt Nak­ki­lan Leis­ti­län­jär­vel­le vuon­na 2016, Mika muis­te­lee.

Nunnatasku on harvinainen havainto Suomessa.

Mika Viherranta

Mi­kal­la it­sel­lään on erit­täin hy­vät ja laa­duk­kaat kii­ka­rit va­kaa­jal­la, mut­ta ta­val­li­sil­la­kin pää­see jo pit­käl­le. Ja tie­ten­kin Mi­kan mat­kas­sa on ai­na ka­me­ra ja hyvä lin­tu­kir­ja.

– Lin­tu­jen nä­ke­mi­nen ei enää pel­käs­tään rii­tä, vaan ai­na on saa­ta­va li­säk­si kuva. Ka­me­ra aut­taa myös lin­tu­jen tun­nis­tuk­ses­sa: jos en heti pai­kan pääl­lä tun­nis­ta lin­nun la­jia, voin na­pa­ta ku­van ja sit­ten ko­to­na myö­hem­min sel­vi­tel­lä tar­kem­min lin­tu­kir­jan kans­sa, mitä tuli näh­tyä.

Mika osal­lis­tuu ai­na myös Bird­Li­fe Suo­men Tun­nis­ta 100 lin­tu­la­jia vuo­den ai­ka­na! -haas­tee­seen. Kir­jau­tu­mal­law­ww.bird­li­fe.fi/100lin­tu­la­jia/ -osoit­tees­sa, voi haas­tee­seen osal­lis­tua kuka ta­han­sa. Ky­sees­sä ei ole kil­pai­lu, vaan hen­ki­lö­koh­tai­nen haas­te ja haus­ka tapa tu­tus­tua lin­tui­hin ja lin­tu­har­ras­tuk­seen.

– Vii­me vuon­na ha­vait­sin 189 eri lin­tu­la­jia, Mika pal­jas­taa.

Mi­kan lin­tu­har­ras­tus on nä­ky­nyt myös Saan­teen Sei­lo­ris­sa, jos­sa on jär­jes­tet­ty Kar­ri Ju­ti­lan ve­tä­mä­nä erit­täin suo­sit­tu lin­tu­kurs­si. Jo­tain luon­toon liit­ty­vää on var­mas­ti jat­kos­sa­kin lu­vas­sa asi­ak­kail­le.

Pai­kal­li­ses­sa olo­tu­vas­sa tu­lee myös Mi­kan ja kä­vi­jöi­den kans­sa pal­jon jut­tua luon­nos­ta.

– Ja Sei­lo­rin Viih­deT­ri­vi­as­sa on ai­na pe­rin­tei­ses­ti lin­tu­ai­hei­nen ky­sy­mys, jota osa­taan jo odot­taa­kin, Mika hy­myi­lee.