Teemu ja Hannu Inberg puivat kaurapeltoa Pomarkussa Längelmäessä ennen Aila-myrskyn puhkeamista. Sää on täydellinen puintitöille. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja pieni tuulenvire kuivattaa viljaa.
– Tällaisena vuotena oli vaikea suunnitella puinteja ennalta. Viljojen valmistumista häiritsi paikoin runsas jälkiversonta. Maltti oli valttia, kertoo Inbergin tilaa kolmatta vuotta pyörittävä Teemu Inberg.
150-vuotiaalla Inbergin tilalla puinnit ovat hyvässä vauhdissa. Vehnä puitiin poikkeuksellisesti jo ennen kauraa.
– Noin puolessa välissä puinteja ollaan. Jälkiversonnan vuoksi on ollut vaikea ajoittaa, missä kohtaa puinnit tehdään, Inberg pohtii.
Kaurasatoon Inbergeillä ollaan tyytyväisiä.
– Kaurassa lakoisuus oli melkein nolla eli kaura on pysynyt hyvin pystyssä. Hirvieläinten kulkeminen ja makuut ovat aiheuttaneet paikoin pientä päänvaivaa. Ohrien kypsymistä vielä odotellaan, niissä on voimakas jälkiversonta, Inberg toteaa.
Kevätviljojen puinti tehdään yleensä parin viikon aikana syyskuussa, jonka jälkeen vilja kuivataan ja osa varastoidaan viljasiiloihin odottamaan ostajia.
– Viljan hinta on kohtuuttoman pieni suhteessa siihen käytettyyn työmäärään, tuotantopanoksiin ja riskeihin. Toivotaan, että kotimaisten tuotteiden arvostuksen kasvu näkyisi myös tuottajahinnoissa. Joskus viljoja varastoidaan pitkään, jos hinnat ovat huonot. Viljat säilyvät siiloissa noin vuoden, Inberg kertoo.