Koiton matka työväentalon salista Karhuhallin tekonurmelle

Kristian Lindroos on filosofian maisteri, joka valmistelee parhaillaan väitöskirjaansa kulttuuriperinnön tutkimukseen. Koitoksia -historiikin kansi on Kristianin suunnittelema. Siinä esiintyvät Koiton entisten pelipaitojen värit, entiset ja nykyiset lajit sekä aamunkoitto, jonka keltaiset säteet mudostavat lentopalloverkon. – Ja on vain yksi pallo, johon kaikki urheilijat tähtäävät. Se kuvaa yhteistä päämäärää, jonka puolesta kaikki taistelevat, Kristian kuvailee.

Uunituore 100-vuotishistoriikki on kertomus  ihmisistä, aatteesta, urheilusta ja tulevaisuuden uskosta

Kun Noormarkun Koitto reilut sata vuotta sitten perustettiin, ei ollut kylällä liikekeskusta, urheilukenttiä tai urheilutaloa. Sen sijaan oli pieniä kauppoja siellä täällä, lehmät laidunsivat pihapiireissä ja pelloilla kohosivat heinäseipäät.

Koiton toiminnan keskus oli Noormarkun työväentalo. Sisälajeja, lähinnä voimistelua ja painia, harjoiteltiin työväentalon salissa.

– Pidettiin myös sisähyppykilpailuja, joissa lajeina olivat pituus- ja korkeushyppy sekä kolmiloikka. Yleisurheilua ja kilpailuja järjestettiin työväentalon pihalla, koska urheilukenttää ei ollut. Uintikilpailut järjestettiin viereisessä joessa. Hiihto- ja luistelukilpailuja pidettiin Kyläjärven jäällä, kertoo Koiton uunituoreen 100-vuotishistoriikin kirjoittaja Kristian Lindroos.

Vuosien saatossa Noormarkku on muuttunut melkoisesti ja siinä mukana myös koittolaisten urheilemisen mahdollisuudet ja olosuhteet. Muutamasta kymmenestä työläisurheilijasta on kasvanut satoja palloilijoita ja kuntoliikkujia liikuttava urheiluseura.

Koiton 100-vuotisjuhlassa perjantaina julkistettava historiikki Koitoksia 1921–2021 luo mielenkiintoisella tavalla katsauksen seuran kehitykseen ja samalla myös näkökulman kylän ja koko yhteiskunnan muutokseen.

Lue koko juttu paperilehdestä 18. marraskuuta.