Han­nu Sa­lo­no­ja

Re­po­saa­ri

Lä­hes sata vuot­ta sit­ten rie­hui täl­lä seu­dul­la mel­koi­nen myrs­ky. Nel­jä so­ta­lai­vaa oli läh­te­nyt Kus­ta­vis­ta vä­lit­tä­mät­tä val­lit­se­vas­ta sääs­tä. S2:n muis­to­merk­ki Re­po­saa­res­sa ker­too aluk­sen tu­hos­ta ja 53 me­ri­mie­hen huk­ku­mi­ses­ta. Oli­ko syy­nä uh­ma vai me­ren­kul­ku­tai­to­jen puu­te, mikä tuon suu­ron­net­to­muu­den ai­heut­ti, on ky­sy­mys, jo­hon vas­taa hy­vin Haa­kon Ud­d­fol­kin tut­ki­mus.

Re­po­saa­ren kirk­koon me­ne­vä vie­ras ei voi ol­la nä­ke­mät­tä Väi­nö Aal­to­sen muis­to­merk­kiä ja suur­ta hau­ta­ki­veä, jos­sa on huk­ku­nei­den me­ri­mies­ten ni­met. Muis­to­merk­kiä kat­sel­les­sa ta­ju­aa, mitä on huk­ku­mi­sen tuo­ma ah­dis­tus ja sen sa­ma­nai­kai­suus kai­kis­sa ha­ve­rin osal­li­sis­sa. Nuo­ria va­rus­mie­hiä ja muu­ta­ma hie­man kor­ke­am­pia ar­vo­merk­ke­jä käyt­tä­vä so­ti­las­hen­ki­lö jou­tui vaih­ta­maan ”hiip­pa­kun­taa”, kun S2-alus kaa­tui.

Väinö Aaltosen muistomerkki on Reposaaren kirkon pihamaalla.

Hannu Salonoja

Haa­kon Ud­d­folk on in­si­nöö­rin tark­kuu­del­la las­ke­nut, mil­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa lai­vaa yri­tet­tiin pi­tää kurs­sis­sa sii­nä kui­ten­kaan on­nis­tu­mat­ta.

– Tor­pe­do­ve­ne polt­ti tie­tys­ti hiil­tä, mut­ta sitä oli mah­do­ton­ta saa­da pan­nun al­le, kos­ka lai­van kal­lis­tu­mat puo­lel­ta toi­sel­le oli­vat as­teis­sa mi­ta­ten jopa 45 as­tet­ta ja etäi­syy­det in­hi­mil­lis­ten mit­to­jen saa­vut­ta­mat­to­mis­sa. Pai­ne las­ki ei­kä lai­vaa voi­nut enää oh­ja­ta. Tä­män li­säk­si lai­van kan­si­va­rus­teet oli­vat tu­hou­tu­neet, huuh­tou­tu­neet me­reen ja lai­vas­sa oli suu­ria vuo­to­ja, jopa tu­li­pa­lo­kin vie­lä keu­las­sa.

– Voi vain ih­me­tel­lä, mik­si lai­vas­sa oli avoin oh­jaus­hyt­ti, kun tä­kä­läi­set työs­ken­te­ly­o­lo­suh­teet ke­vääl­lä ja syk­syl­lä edel­lyt­täi­si­vät suo­jat­tua oh­jaus­sil­taa. Aluk­sen mit­ta­suh­teet, pi­tuus hie­man yli 50 met­riä ja le­veys run­saat 5 met­riä te­ki­vät sii­tä ka­jak­ki­mai­sen epä­va­kaan. Eh­kä se­li­tys on sel­lai­nen, et­tä 1800–1900 vaih­tees­sa ei osat­tu ar­vi­oi­da pur­jeh­du­so­lo­ja, Haa­kon Ud­d­folk poh­tii.

Suureen hautakiveen on kaiverrettu onnettomuudessa kuolleiden nimet.

Hannu Salonoja

Jo­kai­nen voi mie­les­sään miet­tiä, mikä oli luot­sin re­ak­tio pu­hu­mat­ta­kaan 9-vuo­ti­aan po­jan ko­ke­muk­ses­ta kat­sel­la avut­to­ma­na, kun lai­va kaa­tuu ja up­po­aa Ou­too­rin ja Sä­pin vä­lil­lä. Pari mi­nuut­tia en­nen lai­van up­po­a­mis­ta aluk­sen pääl­lik­kö kap­tee­ni­luut­nant­ti lä­het­ti elä­män­sä vii­mei­sen vies­tin:

–  En voi työs­ken­nel­lä nyt.

Si­sa­ra­lus S1 pää­si Män­ty­luo­toon ja sen pääl­lik­kö Ra­ni­nen sa­noi mie­his­töl­leen:

– En tie­dä, ke­nen an­si­os­ta olem­me tääl­lä Män­ty­luo­dos­sa, em­me ai­na­kaan Ra­ni­sen.

– Me täs­sä ran­ni­kon tun­tu­mas­sa asu­vat ih­mi­set voim­me hel­pos­ti­kin tun­nis­taa up­po­a­mis­pai­kan. Alus löy­tyi kui­ten­kin vas­ta seu­raa­va­na vuon­na, nos­tet­tiin pin­nal­le Re­po­saa­ren edus­tal­la ja mie­his­tö hau­dat­tiin vas­ta seu­raa­van vuo­den elo­kuus­sa, ker­too Haa­kon Ud­d­folk eli lem­pi­ni­meä ”Hak­su” käyt­tä­vä tut­ki­ja.

– Mie­tin, mi­ten täl­lai­nen voi ta­pah­tua omil­la ko­ti­ve­sil­lä. On ol­lut hur­ja hir­mu­myrs­ky juu­ri täl­lä vii­kol­la.