Kun punahehkuinen raivo vähitellen alkoi viiletä, tuli tilalle lähinnä suru ja pettymys, sanoo Nanna Viherranta hiljaa. Hän on yhdessä miehensä Mikan kanssa jo vuosien ajan ollut tekemässä Seilorista kylän yhteistä olohuonetta. Nannan alakulon syy ei ole niinkään se taloudellinen tappio, jonka murtokopla aiheutti.
Nanna murehtii lähinnä sitä, ovatko he epäonnistuneet tavoitteessaan tehdä Seilorista niin viihtyisä, että kenellekään ei tulisi mieleen tehdä tällaista vahinkoa. Poliisi vaikenee tutkinnallisista syistä eikä kerro, onko tekijät jo varmuudella tunnistettu hyvälaatuisesta valvontakameran kuvamateriaalista. Kaikki viittaa kuitenkin siihen, että rikolliset ovat jossakin vaiheessa olleet Seilorissa asiakkaanakin.
Nanna ei toimi ravintolan emäntänä aivan päätyökseen vaan muut työt vievät huomattavan osan ajasta. Hän luonnehtii muita töitään lähinnä ihmisten auttamiseksi. Siksi tämä tuntuu kovin pahalta.