Oikeutetusti voi väittää, että paljasjalkainen hesalainen on satakuntalaistunut. Meri-Porin seurakunnan uusi kirkkoherra Samu Repo on tehnyt koko tähänastisen virkauransa Porissa, Noormarkussa, Luvialla ja syksystä alkaen jälleen porilaismaisemissa.
Seurakuntapapin etuoikeus on kohdata ihmisiä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Uusi työympäristö laajentaa tätä kenttää, kun seurakunnassa on sekä maaseutu- että teollisuusväestö edustettuina.
– Jos joku olisi opiskeluaikana ehdottanut, että lähtisin Satakuntaan, olisi jo ajatus tuntunut vieraalta. Koin jonkinlaisen ”ahaa-elämyksen”, kun olin Säkylässä kokeneen kirkkoherran ohjauksessa, muistelee Samu Repo. Työ sisältääkin monia eri aihepiirejä, mutta kaikissa näissä kuvioissa ihmisen kohtaaminen ja sielunhoito ovat aina läsnä.
– Arastelin työn moninaisuutta ja kuitenkin kaiken keskiössä oli aina ihminen.
Oma havaintoni Samun asenteesta näkyi välittömästi. Hänellä ei ollut kelloa ranteessa, vaan tarjosi omaa aikaansa niin paljon kuin tarvitsimme. – Usein kuulen kysymyksen, onko pastorilla kiire? Erityisesti kirkollisissa toimituksissa ihmiset kokevat arvokkaana, että käytän aikaa juuri niin paljon kuin tilanne edellyttää, saan toimia sielunhoitajana, toteaa Samu.
Teksti ja kuvat Hannu Salonoja
Lue koko juttu 1.7. ilmestyneestä Uutisluotsista.