”Äi­ti, voit­ko lu­kea il­ta­sa­dun?, pie­ni ää­ni ky­syy pei­ton al­ta. En mil­lään jak­sai­si, ei­kä oi­ke­as­taan edes hu­vit­tai­si. On myö­hä ja las­ten nuk­ku­maan­me­no­ai­ka ve­nah­ti il­ta­vil­lin ta­kia jo muu­ten­kin. Vä­syt­tää ja kär­si­väl­li­syy­te­ni on vie­ty ää­ri­ra­joil­le. Ha­lu­an vain lait­taa pyy­kit ko­nee­seen, la­da­ta kah­vin­keit­ti­men ja maa­ta het­ken yk­sin soh­val­la se­la­ten pää­mää­rät­tö­mäs­ti so­si­aa­li­sen me­di­an alus­to­ja. ”Plii­iiis”, sama ää­ni jat­kaa. ”Joo­han.”