Lap­sil­leen ei voi opet­taa mi­tään yh­tä tär­ke­ää kuin oi­ke­an ja vää­rän eron, vai mitä? Mis­tä sit­ten tun­nis­taa oi­ke­an ja vää­rän? Pelk­kä oi­keu­den­mu­kai­suus voi ol­la eet­ti­ses­ti vää­rä rat­kai­su. Esi­mer­kik­si jos or­po­las­ten hy­vin­voin­nin edis­tä­mi­seen ha­et­tu mää­rä­ra­ha­ha­ke­mus tu­lee pe­ril­le mi­nuu­tin myö­häs­sä, oli­si­ko oi­kein, et­tä ha­ke­mus huo­mi­oi­daan, vaik­ka se tu­li­kin mi­nuu­tin myö­häs­sä. An­teek­si­an­ta­mi­nen on siis tär­ke­ää, on­ko rak­kaus tär­ke­äm­pi kuin sään­tö?