Vii­me ke­vää­nä kir­joi­tin ko­lum­nin pörs­si­säh­kön saa­pu­mi­ses­ta ta­lou­teem­me ja sen vai­ku­tuk­sis­ta ar­keem­me. Nyt yh­tei­nen tai­pa­leem­me pörs­si­säh­kön kans­sa viet­tää vuo­si­päi­vää kuun vaih­tees­sa. Kun pörs­si­säh­kö tuli ta­loon vuo­si sit­ten, muut­ti se to­tu­tut ta­vat ja toi­met uu­sik­si. Kesä toi hel­po­tus­ta, säh­kön hin­ta py­syi suh­teel­li­sen ma­ta­lal­la ja elä­mä oli sees­teis­tä. Ko­din­ko­nei­ta sai käyn­nis­tel­lä muul­loin­kin kun yö­ai­kaan. Ko­din läm­mi­tyk­ses­tä ei tar­vin­nut mu­reh­tia ja tar­vit­ta­es­sa il­ma­läm­pö­pump­pu sai pu­hal­lel­la rau­has­sa. Suh­de pörs­si­säh­kön kans­sa ete­ni su­ju­vas­ti, mitä nyt voi­ma­loi­den tuo­tan­to­häi­ri­öt vä­lil­lä häi­rit­si­vät. Syk­sy ja il­mo­jen vii­le­ne­mi­nen, säh­kön ku­lu­tuk­sen li­sään­ty­mi­nen ja hin­to­jen nou­su toi­vat jäl­leen ku­ri­na­lai­suut­ta ar­keem­me. Vä­lil­lä pih­tail­tiin jopa va­lais­tuk­ses­sa, vä­lil­lä iloit­tiin hin­nan men­nes­sä si­ni­sel­tä jopa vih­re­äl­le. Mut­ta kun­non ko­et­te­le­mus oli vas­ta edes­sä­päin.