Kai­su Vaal­to

Mark­ki­na­lau­an­tai­na 7. syys­kuu­ta Noor­mar­kun ala­kou­lun pi­hal­la ko­koon­tui pa­ri­kym­men­tä en­tis­tä luok­ka­ka­ve­ria ta­san 40 vuot­ta kou­lun­sa aloit­ta­mi­ses­ta. Heis­tä tuli puu­sep­piä, hoi­ta­jia, kaup­pi­ai­ta­kin. Yh­teis­tä löy­tyi yl­lät­tä­vän pal­jon, vaik­ka mo­nien tiet er­ka­ni­vat jo var­hain.

Noor­mark­ku­lais­ten Jaa­na Leh­don ja Timo Kos­ke­lan ju­nai­le­ma kier­ros ala­kou­lul­la her­kis­ti tun­teet ja käyn­nis­ti vilk­kaan kes­kus­te­lun kou­lun­käyn­nis­tä 1980-lu­vul­la. Sil­loin luo­kat oli­vat täyn­nä Mik­ko­ja ja San­no­ja. Ruo­ka­na saat­toi ol­la ve­ri­palt­tua ja ka­na­viil­lok­kia, vä­li­tun­neil­la pe­lat­tiin puk­ki­tap­pe­lua ja polt­to­pal­loa. Ja jos oi­kein ly­käs­ti, Ka­ha­ril­le pääs­tiin pe­laa­maan kir­kon­rot­taa. Wil­ma ei viu­hu­nut, vaan kor­jaa­va pa­lau­te kul­keu­tui van­hem­mil­le re­pus­sa ko­ti­muis­tu­tuk­si­na eli muik­ka­rei­na.

Koulun aulassa odotettiin 80-luvulla opettajaa pituusjärjestyksessä. Aula ja juhlasali tuntuivat entisistä oppilaista yllättävän pieniltä.

Kou­lun ti­lat oli­vat ko­ke­neet ison muo­don­muu­tok­sen, mut­ta tu­tul­ta ne tun­tui­vat.

– Täs­sä au­las­sa odo­tet­tiin opet­ta­jaa pi­tuus­jär­jes­tyk­ses­sä vä­li­tun­nin jäl­keen. Tuo­ta opet­ta­jan­huo­neen la­si­o­ven edus­taa sa­not­tiin vit­rii­nik­si, kos­ka rie­hu­jat saat­toi­vat pää­tyä sin­ne vä­li­tun­nik­si sei­so­maan, Raa­hes­sa ny­ky­ään asu­va Mik­ko Kar­ja­lai­nen muis­te­lee.

Joi­den­kin luok­ka­ka­ve­rei­den ys­tä­vyys oli säi­ly­nyt läpi vuo­si­kym­men­ten, mut­ta use­am­pi ta­pa­si nyt en­sim­mäis­tä ker­taa 30 vuo­teen. Moni luul­ta­vas­ti tu­li­kin ta­paa­mi­seen per­ho­sia vat­sas­saan ja poh­ti, syn­tyi­si­kö kes­kus­te­lua al­kuun­kaan.

– Etu­kä­teen tuli pal­jon­kin mie­tit­tyä myös sitä, mil­lai­nen oli lap­se­na ja mi­ten tuli koh­del­tua mui­ta. Ei­hän sitä oi­kein it­se muis­ta, Po­ris­sa ny­kyi­sin asu­va Tel­lu Ro­senq­vist sa­noo.

Timo Koskela (oik.) pyysi todistukseensa päivitetyn allekirjoituksen opettaja Hilkka Heikkilältä. Taustalla Tommi Alatalo. Kuva

Tellu Rosenqvist

Koulutapaamisessa tutustuttiin myös käsityöluokkaan.

Huo­li vai­vaan­tu­nees­ta tun­nel­mas­ta oli ai­hee­ton. Tut­ta­vuut­ta oli teh­ty jo pit­kin ke­vät­tä ja ke­sää vilk­kaas­sa What­sapp-ryh­mäs­sä. Mu­kaan luok­ka­ko­kouk­seen oli saa­tu myös 1A-luo­kan sil­loi­nen opet­ta­ja Hilk­ka Heik­ki­lä, joka ot­ti oh­jat tot­tu­nees­ti van­has­sa ko­ti­luo­kas­sa ki­vi­kou­lun toi­ses­sa ker­rok­ses­sa.

– Oli­pa mu­ka­va pa­la­ta van­haan ja ta­va­ta ai­kui­si­kään eh­ti­nei­tä en­ti­siä op­pi­lai­ta. Eri­lais­ten ih­mis­ten koh­taa­mi­nen oli­kin opet­ta­jan työn suo­la. Pääl­lim­mäi­se­nä työ­u­ral­ta mie­leen ovat jää­neet on­nis­tu­mi­set sel­lais­ten op­pi­lai­den kans­sa, joil­la oli vai­ke­am­paa, kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta Noor­mar­kus­sa opet­ta­ja­na työs­ken­nel­lyt Heik­ki­lä sa­noo.

Luokkakokous jatkui koulun jälkeen Noormarkunjoen rannalla Leirikoskella. Kuvassa vasemmalta alkaen Kristiina Hölsömäki, Kaisu Vaalto, Timo Koskela, Jaana Lehto, Tellu Rosenqvist, Sanna Heiskala, Tuula Sengström, Hanna Peevo, Silja Laaksonen, Mikko Rantahalme, Tommi Alatalo, Petri Viskari, Mikko Karjalainen, Maria Vanhatalo, Ville Grönroos, Mikko Salo ja Petri Rantamäki.

Kuva: Ville Grönroos

Min­kä­lai­set asi­at yh­dis­tä­vät eril­leen kas­va­nei­ta ih­mi­siä läm­pi­mien lap­suus­muis­to­jen li­säk­si? Omat van­hem­mat, van­he­ne­mi­nen ja van­hem­muus. Ilo, ja huo­li. Ne ovat läs­nä ta­val­la tai toi­sel­la useim­man elä­mäs­sä.

– Oli hie­noa kuul­la, mil­lai­sel­la ta­ri­nal­la ku­kin oli läh­te­nyt maa­il­mal­le me­nes­ty­mään. Olen yl­peä, et­tä sain ol­la osa sel­lais­ta po­ruk­kaa, Mik­ko Kar­ja­lai­nen sa­noo.

Vaik­ka muik­ka­rei­ta ei ja­et­tu, ko­tiin ei tar­vin­nut läh­teä tyh­jin kä­sin. Päi­väs­tä jäi jo­tain py­sy­vää.

– Täs­sä luok­ka­ko­kouk­ses­sa syn­tyi uu­sia ys­tä­vyys­suh­tei­ta, sa­noo Noor­mar­kus­ta Fis­kar­siin muut­ta­nut Tom­mi Ala­ta­lo.

Kir­joit­ta­ja on vuo­den 1984 eka­luok­ka­lai­nen