Viestintä unohtui Ahlaisten harjoituksessa
Ahlaisissa järjestettiin mittava evakuointiharjoitus, josta puuttui tärkein asia: evakuoitavat. Pari mukana ollutta osallista tiivisti Uutisluotsin jutussa oleellisen; tieto ei oikein kulkenut.
Tiedon kulku on kaikissa kriisitilanteissa yksi tärkeimmistä asioista. Oikean, nopean ja tärkeän tiedon kulku ja perille saaminen ovat kriisiviestinnän keskeiset asiat. Valitettavasti Ahlaisten harjoituksessa näytti siltä, että viestintä oli unohdettu tai ainakin jäänyt taka-alalle. Tiedotuspäälliköstä ei ollut jutussa mainintaa.
Kun jotakin vakavaa sattuu, tieto, oikea ja väärä, erilaiset huhut, väitteet, olettamat ja eräissä tilanteissa myös tarkoituksellinen disinformaatio lähtevät liikkeelle. Ukrainan sota on hyvä esimerkki siitä, että sodassa ensimmäinen uhri on totuus.
Kaikesta päättäen Ahlaisten harjoitus sujui erittäin hyvin, kaikki organisaatiot toimivat suunnitellusti ja esikuntaorganisaatio oli järjestetty erinomaisesti. Byrokratian osalta harjoitus siis täytti tehtävänsä hyvin.
Jos kyseessä olisi ollut todellinen kriisi, eikä harjoitus, tieto olisi kulkenut varmasti valtavalla nopeudella läpi koko kylä ja lähiseudutkin. Tieto olisi lähtenyt jo ajat sitten liikkeelle uhkatilanteesta ja levinnyt salaman nopeudella somessa, muilla alustoilla ja suusta suuhun menetelmällä.
Tiedon tarpeen olisi voinut tuntea käsin kosketeltavana. Eihän siitä ole kuin pari vuotta, kun koronakriisi iski Suomessa päälle. Kansalaiset saivat päivittäin seurata televisiosta ”koronaraatia”, joka kertoi lähes reaaliaikaisesti missä mennään. Tietoa, oikea ja väärää, kulki eetterissä valtavat määrät.
Kriisiviestinnässä toinen tärkeä asia on muistaa, että kun väärä tieto on lähtenyt liikkeelle, sitä ei enää saa kiinni millään. Tieto on myös se asia, jolla evakuoitavat tavoitetaan. Nyt ei näin käynyt.
Jos Ahlaisten harjoituksesta olisi ollut ennakkoon jaettuna riittävästi tietoa niin, että se olisi tavoittanut kaikki ahlaislaiset ja myös heidän omaisensa muualla sekä tietenkin myös naapurialueiden pelastus- ja palveluorganisaatiot, lihasopalle ja busseihin olisi varmasti riittänyt väkeä enemmän kuin pari henkilöä.
Mutta harjoitusten tarkoitus on nimenomaan harjoitella ja oppia virheistä. Ahlaisten harjoituksestakin pidetään palautekeskusteluja ja kirjoitetaan raportti siitä, mikä onnistui hyvin ja mikä meni pieleen.