Jou­lun­viet­to on suh­teel­li­sen uu­si pe­rin­ne Suo­mes­sa, sil­lä se on aloi­tet­tu vas­ta 1800-lu­vun lop­pu­puo­lel­la. Tapa tuli meil­le Ruot­sis­ta, ja aluk­si jou­lua viet­ti­vät kau­pun­kien ylem­män luo­kan per­heet.

Ny­ky­ään jou­lu on mo­nel­le vuo­den tär­kein juh­la ja se mer­kit­see jo­kai­sel­le jo­tain eri­tyis­tä. Tätä jou­lua me vie­täm­me epä­var­muu­den, suur­ten sääs­tö­jen, leik­kaus­ten ja maa­il­mal­ta tu­le­vien uh­kien kes­kel­lä. Se saa kai­paa­maan jo­tain tut­tua ja tur­val­lis­ta, pa­luu­ta lap­suu­den jou­lu­jen tai­kaan. Se saa kai­va­maan esil­le tär­ke­ät, jo vuo­sia pal­vel­leet ko­ris­teet va­ras­tos­ta ja aset­te­le­maan ne lem­pe­äs­ti esil­le. Se saa et­si­mään mum­mil­ta ja äi­dil­tä pe­ri­tyt re­sep­tit ja val­mis­ta­maan pe­rin­tei­siä lap­suu­den herk­ku­ja. Se saa hil­jen­ty­mään ja ole­maan kii­tol­li­nen sii­tä mitä on tie­tä­en, et­tä kai­kil­la ei ole si­tä­kään.

Jou­lu mer­kit­see myös pe­rin­tei­tä. On tär­ke­ää, et­tä tie­tyt ele­men­tit tois­tu­vat, ku­ten aa­mui­nen rii­si­puu­ro väs­ky­nä­so­pal­la, jou­lu­rau­han ju­lis­tus, hau­doil­la käyn­ti ja jou­lu­sau­na.

It­sel­le­ni jou­lu mer­kit­see en­nen kaik­kea rau­hoit­tu­mis­ta ja rak­kai­ta ih­mi­siä. Mei­dän per­hees­säm­me, jos­sa lap­si­kin on jo koh­ta kol­mi­kymp­pi­nen, ei­kä lap­sen­lap­si­a­kaan vie­lä ole, pää­tim­me, et­tä tänä jou­lu­na me em­me os­ta mi­tään krää­sää, em­me uu­sia jou­lu­ko­ris­tei­ta, em­me­kä lah­jo­ja­kaan. An­nam­me lah­ja­ra­hat hy­vän­te­ke­väi­syy­teen ja kes­ki­tym­me naut­ti­maan kii­reet­tö­mäs­tä yh­des­sä­o­los­ta ja hy­väs­tä ruo­as­ta.

Jo­kai­nen viet­tä­köön jou­lua omal­la tyy­lil­lään, omia pe­rin­tei­tään kun­ni­oit­ta­en. Pal­ki­taan kui­ten­kin it­sem­me het­ken rau­hoit­tu­mi­sel­la ja suun­na­taan sit­ten kat­seet uu­teen vuo­teen, joka toi­vot­ta­vas­ti tuo tul­les­saan jo­tain ilois­ta ja hy­vää meil­le kai­kil­le.

Oi­kein rau­hai­saa jou­lua ja on­nel­lis­ta uut­ta vuot­ta Uu­tis­luot­sin lu­ki­joil­le!

Maa­rit Kaut­to