Huo­men­na it­se­näi­nen Suo­mi täyt­tää 107 vuot­ta. It­se­näi­syys­päi­vää vie­te­tään nyt hie­man ris­ti­rii­tai­sis­sa ja epä­var­mois­sa tun­nel­mis­sa. Koko maa­il­ma kie­huu ja lä­hel­läm­me so­di­taan. Moni suo­ma­lai­nen kamp­pai­lee ta­lou­del­lis­ten vai­keuk­sien ja työt­tö­myy­den kes­kel­lä. Mo­nel­le tu­le­vai­suus on suu­ri tun­te­ma­ton.

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta 6. jou­lu­kuu­ta on ar­vo­kas päi­vä. Saam­me to­de­ta, et­tä meil­lä yhä on oma maa, jos­sa saam­me elää. Saam­me kiit­tää nii­tä ur­hool­li­sia mie­hiä ja nai­sia, jot­ka tais­te­li­vat meil­le tä­män kau­niin, it­se­näi­se­näi­sen maan. Va­li­tet­ta­vas­ti hei­tä on enää ko­vin vä­hän jäl­jel­lä.

Lin­nan juh­lien tee­ma­na on tänä vuon­na Yh­des­sä. Vie­raik­si on kut­sut­tu eri­tyi­ses­ti hen­ki­löi­tä, jot­ka ovat edis­tä­neet yh­tei­söl­li­syyt­tä ja koon­neet eri taus­tois­ta tu­le­via ih­mi­siä yh­teen.

Yh­tei­söl­li­syyt­tä jos mitä me nyt tar­vit­sem­me. Me tar­vit­sem­me yh­teen hii­leen pu­hal­ta­mis­ta ja su­vait­se­vai­suut­ta. Me tar­vit­sem­me tois­ten huo­mi­oon ot­ta­mis­ta ja kun­ni­oi­tus­ta. Me tar­vit­sem­me em­pa­ti­a­ky­kyä ja ky­kyä koh­da­ta kaik­ki suo­ma­lai­set sel­lai­si­na kuin he ovat.

Toi­vo­kaam­me, et­tä tämä it­se­näi­syys­päi­vä vuon­na 2024 oli­si kään­nös pa­rem­paan suun­taan ja en­si vuon­na päi­vää juh­li­si it­se­näi­nen, va­paa ja rau­hal­li­nen maa, jos­sa edel­leen oli­si toi­mi­va hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­ta ja jos­sa ih­mi­nen oli­si tär­ke­äm­pi kuin raha ja val­ta. It­se ai­na­kin sy­ty­tän huo­men­na ik­ku­nal­le kak­si kynt­ti­lää, ja lä­he­tän toi­veen mat­kaan.

Maa­rit Kaut­to