An­ni­na Lön­n­berg

Po­mark­ku

Kak­si vuot­ta sit­ten syys­kuus­sa Po­mar­kun tai­de­puis­toon pys­ty­tet­ty Ol­li Lin­dol­min pat­saas­ta kor­jat­tiin al­ku­vii­kol­la sii­hen tul­leet hal­ke­a­mat. Pat­saan veis­tä­nyt moot­to­ri­sa­ha­tai­tei­li­ja Ul­la Hag­lund oli en­nen saa­pu­mis­taan Po­mark­kuun ol­lut to­del­la huo­lis­saan pat­saan kun­nos­ta.

– Sii­tä­hän kir­joi­tel­tiin leh­dis­sä pal­jon, et­tä se on ko­vas­ti hal­keil­lut. Lop­pu­jen lo­puk­si, kun näin pat­saan, to­te­sin, et­tä hy­vin oli­si voi­nut kor­ja­ta vas­ta tu­le­va­na ke­vää­nä. Mie­les­tä­ni hal­ke­a­mat ei­vät ol­leet lain­kaan niin pa­ho­ja tai iso­ja kuin kir­joit­te­lus­ta ym­mär­sin.

– Pi­tää muis­taa, et­tä puu on elä­vää ma­te­ri­aa­lia, jon­ka ta­kia se tar­vit­see huol­toa ja se myös muut­tuu säi­den ar­moil­la.

Ala­ve­te­li­läi­nen moot­to­ri­sa­ha­tai­tei­li­ja Ul­la Hag­lund oli sa­han­nut ko­to­naan ri­mo­ja mu­kaan­sa, joil­la hän täyt­ti pat­saan hal­ke­a­mat.

– Tein val­miik­si eri pak­su­sia ri­mo­ja ja olen tuk­ki­nut hal­ke­mat niil­lä. Lii­man ku­vit­tua sa­haan tur­hat pois ja hion ne. Lo­puk­si maa­laan ri­mat, jot­ta Ol­lis­ta tu­lee taas koo

Hag­lund oli tyy­ty­väi­nen myös sii­hen, et­tä pat­saal­la on nyt ka­tos.

– Ka­tos suo­je­lee niin lu­mel­ta, sa­teel­ta kuin au­rin­gol­ta­kin. Li­säk­si tämä ka­tos on hie­no, sil­lä se­hän näyt­tää juu­ri sil­tä, kuin lau­la­ja oli­si kei­kal­la lau­la­mas­sa, Hag­lund to­te­si in­nos­tu­nee­na.