Maa­rit Kaut­to

Mo­nes­sa mu­ka­na ole­va Kirs­ti Kos­ki­nen li­put­taa kas­vo­tus­ten ta­pah­tu­van kans­sa­käy­mi­sen puo­les­ta ja on huo­lis­saan sii­tä, mil­lai­sia vai­ku­tuk­sia ko­ro­nan myö­tä nous­seel­la etä­työ­buu­mil­la voi­kaan vie­lä ol­la. Pu­hu­mat­ta­kaan nuor­ten li­sään­ty­neis­tä so­si­aa­li­siin kon­tak­tei­hin liit­ty­vis­tä haas­teis­ta.

– Nuor­ten lu­ku­tai­to on jo huo­les­tut­ta­vas­ti las­ke­nut, koh­ta me­ne­täm­me myös pu­he­tai­tom­me. Kyl­lä ih­mi­set on luo­tu ole­maan kas­vo­tus­ten te­ke­mi­sis­sä tois­ten­sa kans­sa. Mi­ten las­ten ja nuor­ten em­pa­ti­a­ky­ky ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot voi­vat ke­hit­tyä, kun he viet­tä­vät suu­ren osan ajas­taan kei­no­te­koi­ses­sa di­gi­maa­il­mas­sa?, Kirs­ti ih­met­te­lee.

Po­ris­sa 1960-lu­vun puo­li­vä­lis­sä syn­ty­neen Kirs­tin oma so­si­aa­li­suus kum­pu­aa lap­suu­des­ta.

– Muu­tim­me Po­rin Ait­ta­luo­toon, ker­ros­ta­lon seit­se­män­teen ker­rok­seen 1966, kun olin 11 kuu­kau­den ikäi­nen. Siel­lä minä kas­voin ha­ju­lin­nois­sa, teh­taan ku­pee­sa. Ait­ta­luo­don ker­ros­ta­lo­ja kut­sut­tiin ha­ju­lin­noik­si, kos­ka sil­loi­sen Po­rin pa­pe­ri­teh­taan toi­min­ta to­del­la­kin tuot­ti ha­ju­pääs­tö­jä, Kirs­ti nau­raa ja jat­kaa:

– Mei­dän ta­los­sam­me oli 102 las­ta. Asun­not oli­vat ah­tai­ta ja lap­set viet­ti­vät pal­jon ai­kaa ul­ko­na. Isos­sa jou­kos­sa ja lei­keis­sä so­si­aa­li­set tai­dot kas­voi­vat. Sen li­säk­si mi­nul­la oli kol­me van­hem­paa vel­jeä, joi­den kans­sa opin pi­tä­mään puo­le­ni. En ol­lut mi­kään prin­ses­sa, vaan mi­nus­ta kas­voi si­su­kas sel­viy­ty­jä.

– Iloi­suus on osa per­soo­naa­ni, mikä ei suin­kaan tar­koi­ta, et­tä elä­mä­ni oli­si ai­na ol­lut help­poa. Mie­les­tä­ni elä­mä vain on lii­an ly­hyt elet­tä­väk­si ne­gaa­ti­on kaut­ta.

Sisu ja po­si­tii­vi­nen elä­mä­na­sen­ne ovat aut­ta­neet Kirs­tiä sel­viy­ty­mään ke­hi­tys­vam­mai­sen poi­kan­sa huol­ta­ja­na. Kirs­ti on opet­ta­nut so­si­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä po­jal­leen, joka ny­ky­ään käy päi­vä­töis­sä kau­pas­sa hyl­lyt­tä­jä­nä.

Ah­lai­siin Kirs­ti ja hä­nen puo­li­son­sa Har­ri Saa­ri­nen pää­tyi­vät sat­tu­man kaut­ta.

– Meil­lä oli ker­ros­ta­lo­ko­ti ja mök­ki. Haim­me pit­kään ta­loa, jos­sa voi­sim­me yh­dis­tää ko­din ja mök­kie­lä­män. Sel­lai­nen paik­ka löy­tyi lo­pul­ta Ah­lais­ten Äm­töös­tä, mis­sä saam­me asua me­ren ää­rel­lä. Nyt meil­lä on kah­dek­sas tal­vi me­nos­sa ah­lais­lai­si­na.

Kirs­ti sa­noo yl­lät­ty­neen­sä eri­tyi­ses­ti sii­tä, kuin­ka läm­pi­mäs­ti hä­net ja Har­ri on otet­tu ah­lai­sis­sa vas­taan, vaik­ka kum­man­kin su­ku­juu­ret ovat muu­al­la. Luon­teel­leen tyy­pil­li­ses­ti Kirs­ti al­koi heti ver­kos­toi­tua ja liit­tyi Lam­pin Mart­toi­hin.

– Pie­nes­sä ky­läyh­tei­sös­sä yh­tei­söl­li­syys on vie­lä voi­mis­saan ja uu­det­kin tu­lok­kaat ote­taan ilol­la mu­kaan.

Työ­e­lä­mäs­sä Kirs­ti on ol­lut jo 40 vuot­ta ja niis­tä 34 vuot­ta esi­hen­ki­lö­teh­tä­vis­sä. Täl­lä het­kel­lä Kirs­ti työs­ken­te­lee asi­ak­kuus­joh­ta­ja­na mai­nos­toi­mis­to Fii­laa­mos­sa. Kirs­tin joh­dol­la Fii­laa­mo on mu­ka­na BNI:ssä (Bu­si­ness Net­work In­ter­na­ti­o­nal), joka on alun pe­rin Yh­dys­val­lois­ta läh­töi­sin ole­va maa­il­man suu­rin ja tuot­ta­vin lii­ke-elä­män suo­si­tu­sor­ga­ni­saa­tio.

– Me kuu­lum­me BNI Pori Kar­huun. BNI-ryh­miin kuu­lu­vat lii­ke­kump­pa­nit aut­ta­vat toi­si­aan kas­vat­ta­maan bis­nes­tä ja li­sää­mään kau­pan mah­dol­li­suuk­sia omil­la suo­si­tuk­sil­laan. Lii­ke­kump­pa­nei­ta on 1 200 eri puo­lil­la Suo­mea.

Kirs­ti on pal­kit­tu use­a­na vuon­na BNI Suo­men Le­gen­dat -gaa­las­sa Sa­ta­kun­nan alu­een par­haa­na ja val­ta­kun­nal­li­ses­ti hän on si­joit­tu­nut vuo­sien saa­tos­sa si­joil­le 2–5.

– Us­kon po­si­tii­vi­suu­den aut­ta­neen myös sii­nä, et­tä olen tuo­nut yri­tyk­sel­lem­me hy­vin kaup­paa BNI:n kaut­ta.

– Tyk­kään myös haas­taa it­se­ä­ni ja aset­taa ta­voit­tei­ta. Täl­lä het­kel­lä opis­ke­len hen­ki­lös­tö­joh­ta­mis­ta mo­ni­muo­to-opis­ke­lu­na Lau­rea am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa. Kun on ol­lut pit­kään työ­e­lä­mäs­sä, on mie­les­tä­ni hyvä päi­vit­tää osaa­mis­taan.

Iloa Kirs­tin elä­mään tuo­vat myös koi­rat. Per­hees­sä on kol­me tii­be­tins­pa­nie­li­poi­kaa, joi­den kans­sa käy­dään näyt­te­lyis­sä. Li­säk­si Kirs­ti esit­te­lee mui­den koi­ria ja on mu­ka­na Tii­be­tins­pa­nie­lit ry:n hal­li­tuk­ses­sa.

– Koi­ra­näyt­te­lyis­sä mi­nul­le ei ole tär­kein­tä me­nes­tys, vaan mi­nun ja koi­ran vä­li­nen yh­teis­työ. On upe­aa, kun saan koi­raan kon­tak­tin ja se toi­mii lo­pul­ta ha­lu­a­mal­la­ni ta­val­la, Kirs­ti miet­tii.

Luon­to on tär­keä osa Kirs­tin ja Har­rin elä­mää.

– Voi kuin­ka odo­tan­kaan taas sitä, kun muut­to­lin­nut pa­laa­vat me­ren­lah­del­le. Sitä ään­ten sin­fo­ni­aa ja ke­vään he­rää­mi­sen rie­mua on vai­kea sa­noin ku­va­ta, se pi­tää ko­kea, Kirs­ti huo­kaa.