Tuleeko Satakunnasta vielä villisikojen valtakunta?
Hauniassa nähdyt siat katosivat taas kuin maan nieleminä. Mistä saadaan seuraava havainto?
Timo Savunen
Uutisluotsi
Kun viikko sitten Uutisluotsissa metsästettiin kadonneita villisikoja, niin kas kummaa juuri samoihin aikoihin monikymmenpäinen sikalauma juoksi hurjaa vauhtia Lavian Hauniassa kohti Kairilaa. Kyseinen havainto on vieläpä todistettavissa videoklipistä, joka löytyy myös Uutisluotsin verkkosivuilta. Kairilan Järvikulmalle siat myös myöhempien havaintojen perusteella päätyivät, mutta siitä eteenpäin sikojen reitti on jälleen arvoitus.
– Villisioille on tyypillistä, että niillä on hyvin laaja reviiri. Ja kun ne kulkevat viidestä kymmeneen kilometriin vuorokaudessa niin äkkiä ne vaihtavat maisemaa, kertoo Jouni Koskinen Lassilan metsästysseurasta.
– Siinä ei yhden metsästysseuran alueella kovin kauan viivytä. Jos niitä metsästää aikoo niin oikeastaan heti havainnon tultua on lähdettävä, ja sittenkin se on näissä metsissä vaikeaa, Koskinen lisää.
Lassilassakin villisioista on aiempaa kokemusta. Havaintoja on tehty enenevissä määrin, ja aina silloin tällöin joku sika on päätynyt vartaaseenkin. Jouni Koskisen mielestä tämä on kuitenkin vasta alkusoittoa.
– Olen sitä mieltä, että peli on tavallaan menetetty. Ei niiden lisääntymistä pysäytä enää mikään. Jos tulisi oikein ankara talvi niin sitten ehkä, mutta todennäköisesti villisioista tulee ennen pitkää pysyvä riistalaji haluttiin sitä tai ei.
Jos ja kun näin käy, ihmisten kohtaamiset villisikojen kanssa yleistyvät. Ne ovat ihmisarkoja, joten pelkoa ei sinänsä tarvitse tuntea, ellei villisika ole syystä tai toisesta haavoittunut.
Suurimmat pelot kohdistuvatkin tautiriskeihin. Villisiat levittävät afrikkalaista sikaruttoa, jota on tavattu Suomen naapurimaissa, niin Virossa, Venäjällä kuin viimeksi Ruotsissakin. Tosin näissä kaikissa maissa villisikakanta on toistaiseksi monikymmen- ellei satakertainen Suomeen verrattuna, mutta mikäli kanta täällä kasvaa, kasvaa myös tautiriski. Jouni Koskinen tietää kertoa, että metsästämällä saatetaan myös edistää kannan kasvua mikäli ei osata kohdistaa jahtia tiettyihin yksilöihin.
– Olen kuullut tutkimuksista, joiden mukaan lauman johtavan emakon ampuminen on iso virhe. Tämän seurauksena kaikki muut lauman naaraat tulevat kiimaan sillä seurauksell, että lisääntyminen moninkertaistuu.
Vaikka villisika voi olla hurjan näköinen otus, on sen liha suorastaan riistalihojen parhaimmistoa. Ennen kuin siitä pääsee nauttimaan, on kuitenkin nähtävä melko lailla vaivaa ja toimittava Ruokaviraston määräämien ohjeiden mukaisesti.
Ohjeet ovat hyvin yksityiskohtaiset alkaen sian käsittelystä pyyntipaikalla, kattaen muun muassa käytettävät tilat, välineet ja varusteet, päätyen aina teurasjätteiden käsittelyyn ja hävittämiseen. Erityisen tärkeää on näytteiden otto, josta on vielä oma erillinen ohjeensa.
Ruokavirastoon lähetettävistä näytteistä tutkitaan juuri afrikkalaisen sikaruton, mutta myös muiden virustautien esiintymistä. Lisäksi on tärkeää ottaa näyte trikiinitutkimusta varten. Jos lihasta löytyy trikinelloja eli sukkulamatoja, se ei kelpaa elintarvikkeeksi.
Metsästetyt, terveeltä vaikuttavat villisiat voidaan käsitellä samoissa teurastustiloissa kuin muut riistaeläimet. On kuitenkin suositeltavaa, että villisian ruho käsitellään eri aikaan kuin muut riistaeläinlajit.
Lisätietoa: www.ruokavirasto.fi