Timo Sa­vu­nen

Uu­tis­luot­si

Kun viik­ko sit­ten Uu­tis­luot­sis­sa met­säs­tet­tiin ka­don­nei­ta vil­li­si­ko­ja, niin kas kum­maa juu­ri sa­moi­hin ai­koi­hin mo­ni­kym­men­päi­nen si­ka­lau­ma juok­si hur­jaa vauh­tia La­vi­an Hau­ni­as­sa koh­ti Kai­ri­laa. Ky­sei­nen ha­vain­to on vie­lä­pä to­dis­tet­ta­vis­sa vi­de­ok­li­pis­tä, joka löy­tyy myös Uu­tis­luot­sin verk­ko­si­vuil­ta. Kai­ri­lan Jär­vi­kul­mal­le siat myös myö­hem­pien ha­vain­to­jen pe­rus­teel­la pää­tyi­vät, mut­ta sii­tä eteen­päin si­ko­jen reit­ti on jäl­leen ar­voi­tus.

– Vil­li­si­oil­le on tyy­pil­lis­tä, et­tä niil­lä on hy­vin laa­ja re­vii­ri. Ja kun ne kul­ke­vat vii­des­tä kym­me­neen ki­lo­met­riin vuo­ro­kau­des­sa niin äk­kiä ne vaih­ta­vat mai­se­maa, ker­too Jou­ni Kos­ki­nen Las­si­lan met­säs­tys­seu­ras­ta.

– Sii­nä ei yh­den met­säs­tys­seu­ran alu­eel­la ko­vin kau­an vii­vy­tä. Jos nii­tä met­säs­tää ai­koo niin oi­ke­as­taan heti ha­vain­non tul­tua on läh­det­tä­vä, ja sit­ten­kin se on näis­sä met­sis­sä vai­ke­aa, Kos­ki­nen li­sää.

Las­si­las­sa­kin vil­li­si­ois­ta on ai­em­paa ko­ke­mus­ta. Ha­vain­to­ja on teh­ty ene­ne­vis­sä mää­rin, ja ai­na sil­loin täl­löin joku sika on pää­ty­nyt var­taa­seen­kin. Jou­ni Kos­ki­sen mie­les­tä tämä on kui­ten­kin vas­ta al­ku­soit­toa.

– Olen sitä miel­tä, et­tä peli on ta­val­laan me­ne­tet­ty. Ei nii­den li­sään­ty­mis­tä py­säy­tä enää mi­kään. Jos tu­li­si oi­kein an­ka­ra tal­vi niin sit­ten eh­kä, mut­ta to­den­nä­köi­ses­ti vil­li­si­ois­ta tu­lee en­nen pit­kää py­sy­vä riis­ta­la­ji ha­lut­tiin sitä tai ei.

Jos ja kun näin käy, ih­mis­ten koh­taa­mi­set vil­li­si­ko­jen kans­sa yleis­ty­vät. Ne ovat ih­mi­sar­ko­ja, jo­ten pel­koa ei si­nän­sä tar­vit­se tun­tea, el­lei vil­li­si­ka ole syys­tä tai toi­ses­ta haa­voit­tu­nut.

Suu­rim­mat pe­lot koh­dis­tu­vat­kin tau­ti­ris­kei­hin. Vil­li­si­at le­vit­tä­vät af­rik­ka­lais­ta si­ka­rut­toa, jota on ta­vat­tu Suo­men naa­pu­ri­mais­sa, niin Vi­ros­sa, Ve­nä­jäl­lä kuin vii­mek­si Ruot­sis­sa­kin. To­sin näis­sä kai­kis­sa mais­sa vil­li­si­ka­kan­ta on tois­tai­sek­si mo­ni­kym­men- el­lei sa­ta­ker­tai­nen Suo­meen ver­rat­tu­na, mut­ta mi­kä­li kan­ta tääl­lä kas­vaa, kas­vaa myös tau­ti­ris­ki. Jou­ni Kos­ki­nen tie­tää ker­toa, et­tä met­säs­tä­mäl­lä saa­te­taan myös edis­tää kan­nan kas­vua mi­kä­li ei osa­ta koh­dis­taa jah­tia tiet­tyi­hin yk­si­löi­hin.

– Olen kuul­lut tut­ki­muk­sis­ta, joi­den mu­kaan lau­man joh­ta­van ema­kon am­pu­mi­nen on iso vir­he. Tä­män seu­rauk­se­na kaik­ki muut lau­man naa­raat tu­le­vat kii­maan sil­lä seu­rauk­sell, et­tä li­sään­ty­mi­nen mo­nin­ker­tais­tuu.

Vaik­ka vil­li­si­ka voi ol­la hur­jan nä­köi­nen otus, on sen liha suo­ras­taan riis­ta­li­ho­jen par­haim­mis­toa. En­nen kuin sii­tä pää­see naut­ti­maan, on kui­ten­kin näh­tä­vä mel­ko lail­la vai­vaa ja toi­mit­ta­va Ruo­ka­vi­ras­ton mää­rää­mien oh­jei­den mu­kai­ses­ti.

Oh­jeet ovat hy­vin yk­si­tyis­koh­tai­set al­ka­en sian kä­sit­te­lys­tä pyyn­ti­pai­kal­la, kat­ta­en muun mu­as­sa käy­tet­tä­vät ti­lat, vä­li­neet ja va­rus­teet, pää­ty­en ai­na teu­ras­jät­tei­den kä­sit­te­lyyn ja hä­vit­tä­mi­seen. Eri­tyi­sen tär­ke­ää on näyt­tei­den ot­to, jos­ta on vie­lä oma eril­li­nen oh­jeen­sa.

Ruo­ka­vi­ras­toon lä­he­tet­tä­vis­tä näyt­teis­tä tut­ki­taan juu­ri af­rik­ka­lai­sen si­ka­ru­ton, mut­ta myös mui­den vi­rus­tau­tien esiin­ty­mis­tä. Li­säk­si on tär­ke­ää ot­taa näy­te tri­kii­ni­tut­ki­mus­ta var­ten. Jos li­has­ta löy­tyy tri­ki­nel­lo­ja eli suk­ku­la­ma­to­ja, se ei kel­paa elin­tar­vik­keek­si.

Met­säs­te­tyt, ter­veel­tä vai­kut­ta­vat vil­li­si­at voi­daan kä­si­tel­lä sa­mois­sa teu­ras­tus­ti­lois­sa kuin muut riis­ta­e­läi­met. On kui­ten­kin suo­si­tel­ta­vaa, et­tä vil­li­si­an ruho kä­si­tel­lään eri ai­kaan kuin muut riis­ta­e­läin­la­jit.

Li­sä­tie­toa: www.ruo­ka­vi­ras­to.fi